Leffa-arvostelu: The Help

Varoitus: teksti sisältää juonipaljastuksia. Jos luet tekstin nyt, et tule yllättymään tai kokemaan leffaa niin suurena elämyksenä kuin jos katsot sen kylmiltäsi. Ja koska tämä on mielestäni loistoleffa, suosittelen että katsot sen ennen lukemista.

Lupasin kirjoittaa arvostelun The Help-leffasta (suomeksi Piiat) mutta en sitten gradun viilaamiseltani ehtinyt kuin vasta nyt. Katsoin sen uudestaan tänään, osittain siksi että muistaisin kaikki yksityiskohdat paremmin, mutta osittain siksi että halusin nähdä tämän mestariteoksen uudestaan.

Ensin vähän juonipaljastuksia. Ja tosiaan, suosittelen että katsot tämän leffan ensin! Älä lue tätä! :) En halua paljastaa ihan kaikkea, mutta leffa kertoo yksinkertaisuudessaan tummaihoisten kotiapulaisten kurjasta elämästä 60-luvun Mississippissä, USA:ssa. Nämä tummaihoiset työskentelevät valkoihoisten kotiapulaisina ja saavat sietää ajoittain kamalaakin kohtelua. Valkoihoisten käytös on suorastaan sydäntäsärkevää, ei kuitenkaan minkään fyysisen väkivallan vuoksi vaan nimenomaan henkisen kiusaamisen vuoksi. Kyyneleet nousivatkin pintaan monta kertaa leffan aikana ja välillä taas tekisi mieli lyödä tiettyjä henkilöitä lättyyn...

Leffa keskittyy kahden kotiapulaisen, Aibileeniin ja Minnyn, elämän ympärille, mutta varsinainen pääosa on varattu Skeeter-nimiselle nuorelle naiselle. Hän haaveilee kirjoittajan urasta ja päätyy erinäisten kuvioiden kautta kirjoittamaan näiden kotiapulaisten tarinoista. Nämä tarinat päätyvät lopulta kirjaksi saakka ja saavat aikaan ennen näkemättömän mylläkän. Mississippissä rotuerottelu jyllää yhä 60-luvulla, vaikka muualla USA:ssa tässä on alkanut tapahtua jo suuria muutoksia. Elokuva kertookin siitä, kuinka tämä yksipuolisen rasistinen osavaltio (tai ainakin siellä sijaitseva pikkukaupunki) alkaa pikkuhiljaa kohdata merkittävää, joskin pientä muutosta tässä asiassa. Leffassa ei kuitenkaan nähdä mitään isoja ihmismassoja, vaan siinä seurataan yksittäisiä ihmiskohtaloita.

Tarina on kaikessa rumuudessaan todella kaunis ja koskettava, ja se koskettaakin katsojaa tosi syvältä. Näyttelijäntyö on upeaa katseltavaa, niin kuin kuvauskin on. HD-kuva antaa tälle leffalle oikeutta. Huumoriakaan ei tästä leffasta puutu, ja leffassa vallitseekin sellainen sopiva keveyden ja vakavuuden tasapaino. En keksi keksimälläkään tästä elokuvasta mitään huonoa. Yksi parhaimmista näkemistäni leffoista by far. Suosittelen lämpimästi! :)

Tähdet: * * * * *