Ainakin hetkelliset hyvästit

Näin uuden vuoden kynnyksellä teen yhden ainoan lupauksen - lupaan kuunnella itseäni entistä tarkemmin. On niin helppoa unohtaa omat tarpeensa kun elämä ja työ vievät mennessään. Stressi on ikävä seuralainen, ja olen jo saanut kokea sen ikävämpiä puolia. Välillä vuorokauden tunnit eivät ole tuntuneet riittävän ja välillä olen vain ollut todella puhki. En aio jäädä odottamaan josko elämäni tästä rauhoittuisi ajan myötä, vaan olen tehnyt tietoisen päätöksen tehdä kaikkeni oman hyvinvointini eteen tästä päivästä lähtien.

Tähän liittyen olen myös joutunut hyväksymään sen tosiasian, että aikani on viime aikoina ollut kortilla enkä ole voinut tai jaksanut panostaa blogiini läheskään niin paljon kuin olisin halunnut. Toisaalta minuun on myös iskenyt tietty bloggausväsymys, olenhan kirjoittanut blogia lähes kolme ja puoli vuotta, josta osan täällä kermanvalkoisten unelmieni keskellä. Nyt alkaa kuitenkin olla aika tehdä jotakin muuta, sillä bloggailuun panostaminen vie yllättävän paljon aikaa. Samalla poden alituisesti huonoa omaatuntoa siitä, etten ehdi päivittää blogiani kovin usein saati sitten vierailla muissa ihanissa blogeissa.

Toisaalta olen myös laiminlyönyt muita elämäni osa-alueita viime aikoina, ja haluan nyt myös urheilla enemmän, nähdä miestäni useammin, ehtiä siivota kotona, hiljentyä meditoimaan, nähdä ystäviäni ja muuten vain nauttia elämästäni ilman sen kummempia tavoitteita. Ja haluan nimenomaan elää, enkä aina dokumentoida elämääni. En kylläkään ole bloggaillut kaikista tekemisistäni enkä harrasta lähipiirini kuvaamista, mutta minusta tuntuu silti välillä rasittavalta muistaa kertoa että mitäs nyt eilen tulikaan tehtyä. Enkä nyt tarkoita, että kokisin tällaista painetta teidän lukijoiden suunnalta, mutta blogien perusidea on kuitenkin ainakin jossain määrin kertoa omasta elämästään. Ja eihän siitä elämästä aina riitä hirveästi kerrottavaakaan, joten ideat tuntuvat välillä olevan lopussa.

Rakastan kirjoittamista yli kaiken, ja voisin tehdä sitä vaikka päivätyökseni. Sen vuoksi oman blogin aloittaminen oli mulle unelmien täyttymys. Ajatella, saa kirjoitella kaikkea mitä mieleen juolahtaa ja vieläpä napsia enemmän tai vähemmän onnistuneita valokuvia (jep, rakastan myös valokuvaamista). Toisaalta olen aina välillä pohtinut blogini "kotikutoisuutta", eikä se välttämättä ole ollut niin seksikäs kun nykyään kai pitäisi olla. En kokkaile joka päivä unelmaillallisia tai ostele uusia vaatteita. Viihdyn parhaiten kotona tai lenkkipolulla, eikä siitä aina riitä kirjoitettavaa joka arkipäivälle. "Tässä kuvia saunaillastamme - huomaathan punaisena helottavat kasvoni!" ;).

Nyt, näin uuden vuoden aattona, on luonnollista pohdiskella menneitä ja unelmoida tulevasta. Päätös blogitauosta on kuitenkin muhinut päässäni jo pidemmän aikaa. Nyt tuntuu oikealta hetkeltä pistää tämä projekti hetkeksi sivuun ja keskittyä muihin asioihin. En uskalla tai halua päättää, miten kauan taukoni kestää. Voi olla, että palaan kirjoittelemaan nopeastikin, mutta voi myös olla etten enää jatka tätä. Aika näyttää, mutta haluan todeta että parasta tässä touhussa olette olleet te kaikki lukijat! Olette jättäneet ihania kommentteja ja toivon mukaan saaneet jotakin irti bloggailustani. Jään kaipaamaan teitä! :)

 

Kuvat: classy-inthecity.com ja weheartit.com

Haluan tosin välttää turhaa dramatiikkaa, nyt vain tuntuu siltä, että mun pitää tehdä jotakin muuta välillä. Kuten jo yllä kirjoittelin, tämä koskee elämääni yleensäkin, ei vain blogiani. Haluan muuttaa niitä asioita joiden parissa en viihdy ja jotka vievät energiaani, ja vaalia niitä juttuja, jotka tekevät mut onnelliseksi. Tulevista suunnitelmistani en vielä tiedä hirveästi, mutta tulen luultavasti ainakin lähtemään hieman pidemmälle matkalle ensi vuonna. Eat, pray, love, tai jotakin sinne päin. :)

Siispä, ISO kiitos teille kaikille, jotka olette seuranneet edesottamuksiani. Jotkut teistä olen "tuntenut" pidempään ja jotkut ovat uudempia tuttavuuksia. Haluan toivottaa teille ihanaa, upeaa ja ennen kaikkea onnellista uutta vuotta. May all your dreams come true!!

XXXXXXXXX,

Nanna

Pitsapohja (vhh)

Vihdoinkin!

Rakastan pitsaa yli kaiken, mutta sen tekeminen on jäänyt vähemmälle viime aikoina kun olen keskittynyt enemmän ja enemmän hiilihydraattien minimoimiseen. Syön sitten hiilarini mieluummin jälkkärien muodossa. ;) Nyt olen kuitenkin löytänyt ihan loistavan ja niin hyvän pitsapohjan, etten enää kaipaa sitä vanhaa "oikeaa" pohjaa. Ennen saatoin jättää esimerkiksi reunat, nyt syön viimeisetkin muruset. Pohja myös täyttää ihan eri tavalla kuin tavallinen pitsapohja, sillä tähän tulee juustoa ja kananmunia, ja nyt syön usein vain 1/4 pitsan ja tulen ihan täyteen. Maku on vähähiilihydraattisyydestä huolimatta tosi hyvä, ja tästä todisteena mieheni rakkaus tätä karppipohjaa kohtaan. On kuulemma niiiiiin hyvää!

Minun onkin pitänyt jakaa tämä ohje jo kauan sitten, joten tässä tämä, vihdoin ja viimein:

kermanvalkoista.blogspot.fi

Pitsapohja (vähähiilihydraattinen)
n. pellillinen

100 g raastettua täysrasvaista juustoa, mielellään melko voimakasta jos makuhermot sallivat
4 kananmunaa
0,75 dl kuohukermaa
1 rkl psylliumia
0,5 dl mantelijauhoja
0,25 dl kookosjauhoja
ripaus suolaa

Vatkaa kananmunat, kerma, psyllium ja jauhot sähkövatkaimella ja lisää lopuksi juustoraaste. Anna seistä n. 5 min. Levitä taikina leivinpaperille uunipellille. Huom: älä pelästy tässä vaiheessa! Taikina on tosi löysää ja sen kuuluukin olla. Levitä taikina kädellä niin, että vedät pitkiä vetoja ja teet pohjasta lopulta pyöreän (mieheni tekee tämän myötäpäivään aloittaen keskeltä ja tehden pohjasta koko ajan ohuemman ja ohuemman, pyörittäen samalla uunipeltiä). Pohjasta saa tulla tosi ohut, sillä se kohoaa uunissa.

Paista 175'C uunissa 15 minuuttia. Laita sen jälkeen halutut täytteet päälle ja jatka paistamista 200'C uunissa. Me teimme eilen lempipitsamme eli ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaa ja rucolaa.

Joulun taikaa

Nyt on jälleen yksi upea vuosi takana ja toinen, toivottavasti vieläkin upeampi edessä. Toivon kaikille lukijoille rauhallista ja lempeätä joulua. Nauttikaa takkatulesta, saunasta, jouluruuista, suklaasta, pakkasesta, joululauluista, yhdessäolosta, laiskottelusta... kaikesta siitä, joka tekee teidän joulupyhistänne rauhallisen ja ihanan.

Palaan joulupyhien jälkeen. Feliz navidad!! ♥

kermanvalkoista.blogspot.fi

Sata syytä olla onnellinen

Kiitollisuuden aiheita hyvin kiireisen viikon keskellä:

♥ Sain tänään suklaata

♥ Söin tänään suklaata 

♥ Sain ostettua pari joululahjaa tänään

♥ Jouluvalot antavat ihanaa hehkua tähän muuten niin pimeään vuodenaikaan

♥ Näen rakkaat isovanhempani tänä viikonloppuna

♥ Joulu on jo ovella

♥ Edessä on 9 tunnin yöunet

Kaikki kuvat: weheartit.com

Myyttejä sokerista (ja rasvasta) vol 2

Täällä jälleen, pitkän ja uuvuttavan viikon jälkeen. En voi uskoa että nyt on jo perjantai. Yhtenä iltana tulin kotiin töistä joskus yhdeksän jälkeen ja kaaduin sänkyyn iltapalan jälkeen, ajatukset huonoa omatuntoa täynnä. Mua harmittaa niin vietävästi etten ehdi tai jaksa kirjoitella tänne useammin, mutta uuden työn aloittamisen jälkeen olen tehnyt niin paljon duunia että moni muu asia on jäänyt. Opiskeluaikoina se oli paljon helpompaa kun pystyi itse vaikuttamaan omiin aikatauluihinsa. Pöh.

Onneksi on perjantai, ja luvassa on leffailta ja ehkä lenkki, ja tietenkin jotain hyvää ruokaa. :) Ruoasta puheenollen - kiehahdan aina hieman kun luen erinäisiä mielestäni enemmän tai vähemmän typeriä kommentteja ruoasta ja ruokavaliosta, ja siitä iänikuisesta rasvakammosta. Tässäpä loistoesimerkki, jonka olen nappanut Iltalehden nettisivuilta:

"Professori Marina Heinonen sanoo, ettei lisäaineiden vuoksi tulisi menettää yöuniaan. Professorin mukaan normaalia ruokavaliota noudattavalle ihmiselle ei ole lisäaineista haittaa.

Lisäainehysteria on sen sijaan nostanut esille uuden ongelman, joka on todellisuudessa huolestuttavampi ilmiö. E-koodeja korvataan ruokavaliossa usein rasvalla, sokerilla ja suolalla.
- Se on vallan harmillista ravitsemuksen kannalta, sanoo Heinonen.
- On menty siihen, että ostetaan turkkilaisia ja kreikkalaisia jogurtteja, tavallisten sijaan, ja niissä on hirveästi rasvaa"

No niinhän niissä on, ja hyvä niin! Kehomme ja aivomme tarvitsevat rasvaa, ilman sitä emme voi hyvin. Rasva myös antaa kaikelle ruoalle hyvän maun ja täyttää paljon paremmin kuin vähärasvaiset vastineet. Rasva ei myöskään tee meistä lihavia. Se joka näin väittää ei tiedä mistä puhuu. Olen vakuuttunut siitä, että hiilarit, ensisijassa sokeri ja vehnä, saavat meidät paisumaan. Miten muuten miljoonat ihmiset voivat laihtua vähentämällä hiilareita ja lisäämällä rasvan osuutta ruokavaliostaan?

lchf-klubben.se

En aio nyt syventyä siihen, että mielestäni kaloriteoria on täyttä puppua, mutta mainitsen silti, että olen joskus laskeskellut paljon kaloreita syön tyypillisen päivän aikana. Määrä vaihtelee 2000-2500 välillä. Kaiken kaloriteoriaa sisältävän järjen mukaan mun pitäisi lihoa lihomistani, mutta eipä se nyt ihan niin ole mennyt. Rasvakerrokseni on ohentunut huomattavasti siitä kun aloin syödä vähähiilarisesti (puhumattakaan siitä, että mm. vatsaoireeni hävisivät kokonaan). Ruoan rasva ei nimittäin jysähdä rasvasoluihin, vaan lihominen johtuu rasvaa varastoivasta hormonista eli insuliinista. Ja mikä nostaa sitä insuliinia? No sokeri ja muut hiilihydraatit. Erästä ruotsalaista ylilääkäriä lainatakseni: "On yhtä typerää luulla, että rasva lihottaa, kuin luulla, että vihannekset tekevät meistä vihreitä."

Ja ennen kuin joku miettii sydäntauteja, niin totean vielä etten ole lukenut yhtäkään tutkimustulosta, joka todistaisi tyydyttyneen rasvan haitallisuuden ja sen yhteyden sydän- ja verisuonitauteihin. En ole ainoa - ilmeisesti sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassa, sillä kukaan ei vielä ole pamauttanut julkisuuteen luotettavaa tutkimusta tästä aiheesta. Päinvastoin, tulokset tulosten perään tuntuvat kertovan, ettei yhteyttä sydänkuolleisuuteen ole löydetty. Ja aina kun iltapäivälehdet uutisoivat "karppauksen vaaroista", lehdet viittaavat erinäisiin kyselytutkimuksiin, jotka kuulemma todistavat tämän "muotidieetin" vaarat. Ja kun sitten tutustuu tutkimustuloksiin huomaa, että osallistujat (jotka HUOM osallistuivat kyselytutkimukseen, eli heitä ei ole seurattu vaan he ovat saaneet itse vastata mielensä mukaan) ovat esim. vähentäneet tupakointia ja alkaneet liikkua hieman enemmän. Ja lopulta on epäselvää, miten osallistujat oikeasti ovat syöneet ja mitä johtopäätöksiä siitä pitäisi vetää.

Suosikkivertauksenani on aina ollut äidinmaito, joka on täynnä tuota kamalaa rasvaa jota Iltiksen asiantuntija niin pelkää. Virallisten suositusten mukaanhan meidän tulisi juottaa lapsillemme mieluiten rasvatonta maitoa heti imetyskauden jälkeen. Ilmeisesti asiantuntijat pelkäävät, että me tukimme pienten lasten verisuonet imettämällä rasvaista äidinmaitoa. Onhan se kamalaa, että luontoäiti on tehnyt noin hurjan mogan. ;)

Tutkimustuloksista vielä - niistä on myös ilmennyt, että sokerilla ja monilla taudeilla (esim. syövillä) on ainakin epäsuora yhteys. Ja niinhän tuossa maanantaina mainitsemassani Hesarin artikkelissakin on todettu: "Syövän ja sokerin välillä ei ole havaittu suoraa yhteyttä". Niin, puhuinkin epäsuorasta. ;) Pitäisikö Hesarin muuten seuraavan kerran valita joku muu henkilö vastailemaan kysymyksiin sokerin vaarallisuudesta kuin Suomen Sokerin tuotekehityspäällikkö ja tunnettu rasvakammoinen Ursula Schwab, jonka lausunnoista voisin kirjoittaa kokonaisen oman postauksen?

Noniin, tähän lopetan tämän saarnani. Tarkoituksena ei ole käännyttää ketään, haluan vain tuoda esille omat pohdintani ja mielipiteeni. Tiedän itse, että en ole koskaan voinut näin hyvin kuin nykyään, veren triglyseridiarvoni ovat tippuneet, kolesteroliarvoni parantuneet ja ulkonäkö kohentunut verrattuna aikaan, jolloin söin rasvakammoisesti. Tiesittekö muuten, että monet lääkärit suosittelivat potilailleen hiilareiden vähentämistä ruokavaliosta jo... 1800-luvulla! Monet lekurit tiesivät jo tuolloin, että leipä ym. hiilarit lihottavat ja että proteiini- ja rasvapitoinen ruoka sulattaa rasvakerrokset ja laittaa kehon kuntoon. Että minä rakastan tätä "muotidieettiäni"! :)

Ihanaa viikonloppua ja pusspuss!!

Myyttejä sokerista

Noniin, taas ollaan Hesarissa oltu vauhdissa. Maanantaiaamun Elämä-sivut ovat yksi parhaista osista koko viikon lehdessä, mutta aina välillä tekisi mieli vähän kysellä toimittajilta, että mitenköhän asian laita nyt oikeasti on. Varsinkin lehden käyttämät ravitsemusterapeutit laukovat välillä älyttömiä kommentteja.

"Myytti 10: Sokeri on terveydelle haitallisempaa kuin rasva

Vastaus: Totta ja tarua
Tärkeintä on kiinnittää huomiota siihen, mitä muuta ruuasta saa sokerin lisäksi. Jos kirpeä marjajälkiruoka jää syömättä ilman päälle ripoteltua sokerilusikallista, sokeria kannattaa lisätä. Marjojen terveellisyys ylittää sokerin haitat."

Kannattaa siis lisätä sokeria, että saa ne marjat suuhunsa, vaimitensenytoli? Ymmärrän pointin, mutta olen eri mieltä. Palaan asiaan myöhemmin tänään ja kerron silloin miksi.

Nyt töihin! :)

Edit. Mulle tuli pieni emergency-tilanne, joten en valitettavasti pysty nyt kirjoittamaan enempää. Palaan mahdollisimman pian.

Haussa: koti!

Olen jo joskus aiemmin kirjoitellut, että haluaisimme mieheni kanssa jo pikku hiljaa siirtyä omaan kotiin. Vuokra-asunnot ovat tulleet tutuiksi opiskeluvuosina, mutta nyt kun olemme molemmat työelämässä, tuntuu typerältä maksaa vuokraa taivaan tuuliin. Asiasta huolestuneina olemme nyt ottaneet askeleen kohti omistusasuntoa ja alkaneet metsästää omaa asuntoa ihan tosissamme.

Olen aina surffaillut asuntosivuilla ja unelmoinut siitä ensimmäisestä omasta asunnosta. Nyt kun omistusasunto näyttää yhä enemmän ajankohtaiselta, alan innostua ihan tosissani. Menemme itse asiassa huomenna ensimmäiseen näyttelyyn! :) Kyseinen asunto sijaitsee myös täällä Espoossa, ja se olisi aivan IHANA. Tämä toki siis kuvien perusteella, ja huomenna näemme millainen kämppä oikeasti on. Kävimme myös tänään Ikeassa suunnittelemassa tulevaa sisustusta. Emme aio sisustaa tulevaa asuntoa päästä varpaisiin Ikean kalusteilla, mutta pari helmeä sieltä kyllä löytyi:

Lipasto makuuhuoneeseen

Vihdoin kunnon vaatesäilytystä...

Lisäksi löysimme myös ihanan valkoisen TV-tason eräästä pienestä sisustusliikkeestä. Se oli tosin tällä hetkellä loppu, mutta vuodenvaihteen jälkeen liikkeeseen saapuu uusi erä tuotteita. Voi olla hieman aikaista toivoa, että meillä olisi oma koti jo tuolloin, mutta toivottavasti kuitenkin jo piakkoin ensi vuoden puolella. :)

Queen ♥

Jeeeee! Tilasin juuri liput ensi kevään Queen-musikaaliin Hartwall Areenalla. Olen hurja Queen-fani, fiilistelen sen musiikilla harva se viikko ja välillä tuntuu että sydän hyppää rinnasta ulos kun Freddie Mercury laulaa "....Ooooh, how I want to break free....". ;).

Musikaaleissa tulee käytyä ihan liian harvoin vaikka se on ehdoton suosikkikulttuurimuotoni. Hyviä musikaaleja ei aina ole tarjolla täällä Suomessa, mutta aina välillä tänne tuodaan produktioita joita ei yksinkertaisesti voi jättää väliin. Ja älkää ymmärtäkö väärin - olen nähnyt monta loistavaa suomalaista musikaalia. Näissä suuren maailman produktioissa on kuitenkin aina sitä erityistä taikaa. Paras koskaan näkemäni musikaali oli Broadwayllä, jossa kävimme ihailemassa Hairsprayn näyttelijäkaartia, lavasteita ja loistetta. Sydämeni jäi sinne, ja joku päivä on taas pakko hypätä Nykin koneeseen kohti upeita musikaalielämyksiä. Siihen saakka tyydyn kuitenkin ihan mielelläni Queniin. :)

Oi joulukuu

1.12. Onpa ihana päivä! Paitsi lauantai, myös joulukuun ensimmäinen päivä. Olen jouluihminen ja tykkään laittaa kotia joulukuntoon ja fiilistellä pimeyttä, lunta ja jouluvalaistusta. Nyt kun tänne pääkaupunkiseudullekin saatiin kunnon lumipeite on fiilis taas vähän talvisempi. Toppatakkikin pääsi tänään esiin piilostaan kun lähdimme lauantaiostoksille Selloon. Moni muukin oli ajoittanut shoppailunsa iltapäivään, sillä kauppakeskus oli ihan täynnä ja saimme myös jonottaa jonkin aikaa parkkihallissa ennen kuin löysimme parkkipaikan.

Tänään menemme ystäväpariskunnallemme syömään ja juhlistamaan joulukuun ekaa viikoloppua, eli palataan pian.  Nauttikaa lauantai-illasta! :)

Voisko tämä viikonloppu jatkua ikuisesti...

Sunnuntaiaamu. ♥

Ympärillä on hiljaista, ulkona on harmaata, mutta onneksi sisällä voi polttaa kynttilöitä ja kuunnella vaikkaa Radio Aallon sunnuntain akustista lähetystä. Tänään(kään) mulla ei ole mitään sen suurempia suunnitelmia - uunilohta sitruunaisen crème fraîche-kastikkeen ja juustoisen kasvisgratiinin kera, kodin siistimistä, joko salikäynti tai lenkki ja oleskelua. Iltapalaksi ehkä eilisen pitsan jämät (teimme lempparipitsaamme vähähiilihydraattiselle pitsapohjalle, joka vei mun kielen ihan mennessään) ja kuppi lakritsiteetä.

Viikonloppu on muutenkin taas jälleen kerran hujahtanut niin nopeasti. Perjantaina käytiin isolla kaveriporukalla drinksuilla ja ulkona syömässä, ja olin kotona vähän puolenyön jälkeen. Eilen heräsin vähän myöhempään, ja siinähän se päivä vierähti kaupassa käydessä, urheillessa, kokkaillessa ja leffaa tuijottaessa. Tähän päivään toivon lisää rentoutumista ja hetkeen pysähtymistä. Onneksi huomiseen on vielä pitkä aika! ;)

Kotona

Heippa kaikille mussukoille, ja sori etten ole ehtinyt päivittämään muutamaan päivään. Olen ollut tiiviisti joko töissä tai urheilemassa, ja illalla olen ehtinyt vain syödä iltapalaa ja mennä ajoissa nukkumaan.

Äskenkin sain yhden liikuntasession päätökseen, ihanaa! Nyt pitäisi löytää jotakin syötävää ja sitten taidan lueskella hetken. Tässä tämän illan tunnelmia, ei sen enempää, ei sen vähempää. :) Alla näette mitä tapahtuu raakasuklaakuorrutteisille mulperinmarjoille kun olen jättänyt pussin yksin mieheni kanssa (kaiken kukkuraksi pyynnöllä "jätä sitten mullekin jotain"). Ne olivat muuten d-e-l-i-c-i-o-u-s!!!

kuvat:kermanvalkoista.blogspot.fi

Legendaariset, pesunkin jälkeen kamalat mutta niin rakkaat ja lämpöiset villasukkani. ♥

Timantteja

Jeeeee! Onnistuimme saamaan liput Rihannan Diamonds-tourin konserttiin ensi kesäksi! :) Liput tulivat tänä aamuna myyntiin, ja istuin jännittyneenä koneen ääressä klo 9.00, valmiina klikkaamaan minulle ja miehelleni pari tikettiä. Toimin sekunneissa ja sainkin meille tosi hyvät paikat alakatsomosta. Mieheni kuitenkin soitti mulle ja kertoi saaneensa vielä paremmat paikat alakatsomosta, ihan lavan vierestä. Jihuu!!

Nyt meitä on siis kaksi henkeä menossa konserttiin ja neljä lippua, mutta enköhän saa myytyä ylimääräiset eteenpäin. En malta odottaa että pääsen kuulemaan yhtä tämän hetken suosituinta naisartistia. Vaikka hänen musiikkinsa onkin melko mainstreamia, on Rihannalla ihan tajuton määrä hitteja. Ja onhan se aina upeaa nähdä tähti livenä. Nyt vain oottelemaan... ♥

Kuvat: weheartit.com

Fiilistelyä

Onni, mikä ihana olotila. Mulle ei ole tapahtunut mitään erikoista, mutta viikonloppu on ollut rauhallinen (pois lukien tosin ne pikkujoulut), olemme mieheni kanssa tehneet loistavan hyvää ruokaa ja maistelleet ihanaa viiniä, olen urheillut, katsonut koskettavan leffan ja loput ajasta loikoillut sohvalla lukemassa kirjaa. I'm so happy! :)

Ihanaa ja upeaa tulevaa viikkoa teille!! ♥

 

 

Kaikki kuvat: weheartit.com

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja urheilu

Liikuntarintamalla on ollut hiljaista viime aikoina johtuen työkiireistäni. Se on tosi huono tekosyy, mutta niiden 12 tunnin työpäivien jälkeen mä en vain oikeasti ole jaksanut miettiä urheilua. Salilla ei siis ole tultu heiluttua vähään aikaan, mutta olen silti pyrkinyt pitämään kiinni edes parista liikuntakerrasta per viikko. Kävelen myös osan työmatkastani, joka tekee päivässä noin 25 minuuttia. Tämä on siis ihan mukava lisä liikuntasaldoon. Tämän lisäksi olen käynyt joko reippailla kävelylenkeillä tai tehnyt HIIT-treeniä ainakin kerran viikossa. Kotonakin olen jumpannut viimeisen kolmen viikon aikana on average kaksi kertaa viikossa.

Vaikka en ole viime aikoina ehtinyt hikoilla niin usein kuin olisin halunnut, liikunnallisuus kuuluu ja on aina kuulunut mun perusolemukseeni. Ja kun puhutaan liikunnasta, törmään aika ajoin pohdintoihin siitä, sopiiko vähähiilihydraattinen ruokavalio liikunnalliseen elämäntapaan. Itsehän olen noudattanut tällaista ruokavaliota jo pidemmän aikaa ja urheillut samalla käytännössä koko ajan. Mä en juokse maratoneja tai tee kuutta salitreeniä viikossa, mutta pystyn vastaamaan tähän kysymykseen omien kokemusteni pohjalta (eli muotoillaan kysymys näin: sopiiko vhh-ruokavalio 3-5 päivää viikossa urheilevalle ihmiselle?). Nyt en siis puhu optimaalisesta lihaskasvusta tai eliittiurheilijoista, vaan tavallisesta, liikunnallisesta elämäntavasta.

kuvat: denicelindell.wordpress.com

Perinteisesti on kerrottu, että treenavaa kehoa on ruokittava hurjilla hiilarimäärillä jotta se jaksaa treenata. Aamupalaksi puuroa, välipalaksi banaani, lounaaksi ja illalliseksi jotain vähärasvaista lihaa ja iso kökkäre riisiä/pastaa. Jos mietitään vaikkapa salitreeniä, on mulla täysin päinvastainen kokemus tästä asiasta. Itse olen treenannut salilla aktiivisesti monta vuotta, ja esimerkiksi koko talven ja kevään ajan kävin salilla usein ja treenasin kovilla painoilla. Samalla söin melko hiilariköyhästi, enkä mitenkään koe, että olo olisi ollut hutera tai huono ruokavalioni tähden. Mun vointi oli mitä mainioin, ja mikä parasta, kehoni muodot ja mittasuhteet paranivat. Toisin sanoen - tuloksia tuli protskupitoisella, vähähiilarisella ja rasvaisella ruokavaliolla. Muistutan tosin, että mä syön paljon vihanneksia ja myös jonkin verran maitotuotteita, joissa on jonkin verran hiilareita (pyrin tosin valitsemaan tuotteita, joissa on alle 5 g hiilareita per 100 g). Hyvin vähähiilarisen, ketogeenisen dieetin osalta (esim. Atkins) mä en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä mulla ei ole tällaisesta kokemusta.

Myöskään aerobisen urheilun osalta en ole koskaan kokenut, että vähähiilihydraattinen ruokavalio olisi vienyt multa mehut tai tehnyt musta heikon. Saan ruokavaliostani hurjasti energiaa, ja nykyään pysyn itse asiassa energisenä paljon pidempään kuin ennen kun söin paljon enemmän hiilareita. Kun olen käynyt juoksemassa, olo on ollut ihan yhtä hyvä kuin joskus muinoin. Tämänkään osalta en siis voi sanoa, että vhh-ruokavalio olisi vaikuttanut negatiivisesti.

Haluaisin lopuksi todeta, että olen pikku hiljaa tajunnut vähähiilihydraattisen ruokavalion olevan ihmiselle hyvin luonnollinen ruokavalio. Verensokeri ei heittelehdi miten sattuu eikä insuliinia erity niin paljon kuin jos kehoon dumpattaisiin isoja määriä hiilareita. Olo on pirteä ja levollinen (ainakin mulla), ja mikä parasta, mun vatsa on ollut loistavassa kunnossa siitä lähtien kuin aloin syödä tällä tavalla. Mä en mitenkään koe, että kehoni olisi koetuksella tai että se olisi jotenkin epäbalanssissa, vaan täysin päinvastoin. Vhh-ruokavalio ei tosiaan myöskään ole vaikuttanut huonontavasti mun liikuntasuorituksiin, joten voin omalta osaltani todeta, että liikunnallisuus ja low carb-ruokavalio tulevat loistavasti toimeen. :)