Kiloklubi

 Yhden päivän syömiseni.

Olen aina välillä tutkiskellut erilaisia painonhallintaan liittyviä nettisivustoja. Muutama vuosi sitten törmäsin ensimmäistä kertaa Kiloklubiin, joka on mielestäni mielenkiintoisin noista eri palveluista. Olen välillä merkkaillut syömiseni sinne ja tarkkaillut sitä kautta, että saan tarpeeksi proteiinia. Palvelu on täysin maksuton ja sen sanoma on vähän sama kuin mullakin - rentous ennen kaikkea ja tarpeeksi energiaa (väh. 1500 kcal päivässä). Palvelun takana hyörii mm. Patrik Borg, joka lukeutuu suosikkeihini ravitsemustieteilijöiden joukosta. Hänellä on mielestäni oikea asenne eikä hän painota mitään kitukuureja vaan ruokarytmiä, kohtuullista liikuntaa ja myös herkkuja. Ne eivät ole pannassa niin kuin niin monen muun mielestä, eikä Patrik puhu repsahduksista (ääh, vitsi kuin ärsyttävä sana!) vaan siitä, että herkut kuuluvat elämään. Olen ihan samaa mieltä.

Anyway, Kiloklubin "pallukat" ovat ehdottoman hauska ja helppo tapa seurata syömisen terveellisyyttä. Pallukat mittaavat kasvisten määrää, energian määrää ja terveellisyyttä, herkkujen saantia sekä kuituja, ja käyttäjän pitäisi pyrkiä siihen, että kaikki neljä palloa ovat vihreitä. Toki jos tykkää noudattaa vaikkapa Atkinsia, jossa tyydyttyneiden rasvojen määrä on korkea, pallukat punertavat. Mutta jos syö melko "normaalisti", pallot on mahdollista saada vihreiksi melko helposti. Parin päivän ruokamerkkailut auttoivat myös mua aikoinaan tajuamaan, että syön melko vähän protskuja. Tämän vuoksi olen siis tietoisesti lisäillyt niitä ruokavaliooni ja seurannut käyttöä aina silloin tällöin. Proteiinipitoinen ruoka kun pitää mut kylläisenä niin kauan pidempään kuin hiilaripitoinen. Kiloklubiin voi myös merkata omat paino- ja muut tavoitteet ja viikon liikuntamäärän, ja ohjelma laskee myös ideaalienergiantarpeen (mukaan lukien vajeen, jos olet laihduttamassa). Sivustolta löytyy myös keskusteluforum, paljon ammattilaisten kirjoittamia artikkeleita... jne. Ihan tutustumisen arvoinen paikka jos tuollaiset asiat kiinnostavat! :)

Freed from desire

Kuva: weheartit.com

En yleisesti ottaen usko ruokariippuvuuksiin - sokeririippuvuus voidaan uskoakseni useimmiten selittää joko huonolla ateriarytmillä, tottumuksella tai tunnesyömisellä. Varsinaisesta riippuvuudesta tuskin on kyse. Näin ollen en suoranaisesti myöskään usko siihen riippuvuuteen, jonka olisin muussa tapauksessa voinut helposti diagnostisoida itselleni vielä jonkin aikaa sitten, nimittäin cokisriippuvuuteen. Olen jo monta vuotta käynyt sisäistä kamppailua cokiksen, tai oikeastaan light-cokiksen kanssa. Aloin juomaan Cokis Zeroa monta vuotta sitten, ja alussa se oli viikonloppujuomista. Join yhden lasin illalla pizzan kanssa tai kun katsoin jotain leffaa. Sen jälkeen huomasin, että juoma linkittyi tiettyihin ruokiin - en esimerkiksi voinut syödä tulista ruokaa ilman cokista, sillä se jotenkin vain kuului asiaan. Välillä saatoin jopa hermostua, jos jääkaapista ei löytynytkään juomaa, tai auta armias, jos pullo olikin unohtunut pöydälle sen sijaan että olisin muistanut laittaa sen kylmään. Parasta mitä tiesin oli nimittäin melkein jäätymispisteessä oleva cokis, jossa uiskenteli ihania jäähileitä. Nam! :) Lopulta huomasin juovani kyseistä litkua melkein joka päivä. Aina piti saada pieni lasillinen (tai isompi), ja vaikka joskus päätinkin olla juomatta vaikka viikkoon, niin viimeistään alkuillasta alkoi kiukuttaa. No, nyt kun katselen tekstiäni niin voisihan tuon melkein riippuvuudeksi kategorisoida ;).

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettimään enemmän ruokani (ja juomieni) sisältöä, ja päätin pyrkiä lisä- sun muiden aineiden minimoimiseen. Aloin käyttää kermaa (ainesosat: kerma) kevytvispin (ainesosat: rasvaton maito, kovetettu kasvirasva, emulgointiaine E472b, stabilointiaineet guarkumi ja karrageeni, betakaroteeniväri, aromi) sijaan ja jätin pois melkein kaikki kauppojen valmistuotteet. Tämän jälkeen havahduin tietenkin sitten tähän colan käyttööni. En koskaan ole uskonut sokeasti aspartaamista ja noista muista aineista kirjoitettuihin kauhujuttuihin, mutta totesin vain itsekseni, että ehkä ylenmääräinen kevyt cola-litkujen kittaaminen ei ole ihan järkevää. Näin ollen jätin myös cokiksen pois pikkuhiljaa. Alussa maistelin sitä aina silloin tällöin, mutta eräänä päivänä tajusin, etten ollut juonut sitä moneen viikkoon enkä edes ollut kaivannut sitä! :) Tämän jälkeen tajusin, että himoni olivat kadonneet ja että limusta oli tullut mulle yhdentekevää.

Tänään kuitenkin havahduin lopullisesti, sillä tajusin vasta illallisen syötyäni että olin juuri läpäissyt ihan tajuttoman (ja lopullisen) tulikokeen. Haimme nimittäin Rakkaan kanssa Kotipizzasta pizzat iltapalaksi. Ja kun olin viimeistelemässä suoritustani niin tajusin sen - en ollut ajatellut cokista koko aikana! Ja sanotaanko nyt näin, että pizza jos jokin on linkittynyt mulla aina nimenomaan cokikseen. Voittajafiilis!! :)

Luomutuotteista

 Screenshotti SIS. Delin nettisivuilta

Ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen luomutuotteista, sillä olen niiden suuri fani. Ostelen niitä kylläkin aina silloin tällöin enkä tarkoituksenomaisesti suosi niitä joka päivä. Varsinkin liha- ja hedelmätuotteista yritän valita luomua, sillä niissä maku on ihan jotain muuta kun normituotteissa. Jos näihin pitäisi liittää jokin ongelma, niin se olisi varmaankin se vanha ja tuttu: luomutuotteiden hinta.

Hidasta Elämää-sivusto on julkaissut pienen luomuvertailun, jossa on vertailtu luomutuotteiden hintoja pääkaupunkiseudun kaupoissa. Vertailu kohdistettiin vain viiteen kauppaan, mutta jo näiden tulosten perusteella voi todeta, että luomutuotteiden hinnat vaihtelevat toden teolla. Kalleimmaksi osoittautui Stockan herkku, jossa korin hinnaksi muodostui 37,95 € (halvin oli 31,85 €). Eroa on siis huimat ~6 €. Tuo ei oikeastaan ollut mikään yllätys ainakaan minulle - Stockalta saa paljon ihan halpojakin tuotteita, mutta olen aina elänyt siinä uskossa, että luomutuotteista siellä nyhdetään kyllä täysi hinta ja ylikin. Vaikuttaakin siltä että näin on. Toisaalta Stockan luomuvalikoima on oikein hyvä verrattuna moneen pienempään ja ehkä halvempaan markettiin. Myös Kampin K-supermarketin luomuvalikoima on vertaansa vailla.

Ohessa muutamia hintaesimerkkejä luomutuotteista:

- Kultamuna kananmunat, 2,20-2,78 €

- Eho Ruispalat, 1,48-2,37 €

- Valio kevytmaito, 1,34-1,52 €

- Juustoportin kermajuusto, 6,54-6,95 €

- Virgino rypsiöljy, 3,99-5,41 €

Itse en ole harrastanut hintavertailua kovinkaan paljon vaan olen enemmänkin keskittynyt päivittelemään luomutuotteiden korkeaa hintaa ylipäätään. Ymmärrän toki, että hinta muodostuu eri tavalla kuin "tavallisten" tuotteiden hinta. Sitten toisaalta voin kyllä ihan suoraan todeta, että 7-8 € yhdestä puolen kilon viinirypälelaatikosta on kyllä ihan liikaa. On siis luomutuotteita, joita ostan mielelläni, ja sitten on noita viinirypäleitä ja muita jotka jätän hyllylle. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä kaikesta luomun hinta oikeasti koostuu ja vielä, miksi ihmeessä se on noin kallista? Uskon, että useammat ihmiset ostaisivat luomua ihan mielellään mutta he jättävät tuotteet ostamatta juuri hinnan takia.

Kuten jo kirjoitinkin, en suoranaisesti suosi luomua mutta ostan sitä kyllä aina silloin kun koen, että maku on parempi kuin perustuotteissa. Luomutuotteiden lisäksi on kuitenkin toisenlaisiakin tapoja maistella luomutuotteita, ja kiinnostavimmat näistä ovat minusta eri kahvilakonseptit, jotka satsaavat luomutuotteisiin. Näissä yhdistyvät siis upeat maut ja rento kahvilakulttuuri. Yhtenä esimerkkinä on SIS. Deli + Café, joka suosii luomutuotteita ja muutenkin puhtaita perusraaka-aineita. He ovat todellakin löytäneet ihanan konseptin ja maukkaat tuotteet. Kahvila erottuu myös edukseen jo valikoiman puolesta. Kahvilan ruoka-annoslista näyttää nimittäin tältä:

LUOMULIHAPULLAT, KUKKAKAALIPYRE, OMENAKASTIKE, OMENA-FENKOLILISÄKE - 100% LUOMUA

SEESAMLOHI, AASIALAINEN SAVOJIKAALI-PÄHKINÄHÖYSTÖ, YRTTI-KANANMUNAPAISTOS

TUORETOMAATTI-PINAATTILASAGNE

ENERGISOIVA INKIVÄÄRIWOK (KANA / TOFU)

Voiko kiinnostavampaa listaa olla? :) Söisin mieluusti noista ihan mitä tahansa mieluummin kuin esimerkiksi Café Picnicin kuivia täytettyjä patonkeja tai Mäkkärin sekundahampurilaisia. Nam! :) Suosittelen siis käväisemään kyseisessä paikassa jos ette vielä ole testanneet.

Ps. Tuo SIS. Delin hyvän olon detox-ohjelma on vielä kokeilematta, mutta olen suunnitellut lähteväni mukaan nyt joku kerta. Onko ketään, jolla olisi jo tuosta kokemusta?

Treeniohjeet: Iron Man-workout (Tracy Anderson)

Ihanaa tiistaita kaikille! Tänään ajattelin jakaa teidän kanssa kunto-ohjaaja Tracy Andersonin treeniohjeet. Näyttelijä Gwyneth Paltrow teki tätä ohjelmaa filmatessaan Iron Man 2-leffaa (on muuten hyvä leffa jos tykkää vähän actionista :)) ja pääsi huippukuntoon. Toki asiaan vaikuttivat a) Gwynethin jo alkujaan huippukunto b) tiukempaakin tiukempi dieetti 3) muutkin liikuntamuodot, ja niin edelleen, mutta siitä ei mielestäni pääse mihinkään että tämä on todella tehokas treeni jos haluaa saada lihakset lähestulkoon hapoille.

Tracy Andersonin sarjoissa ei käytetä painoja (tai jos käytetään, niin ihan pieniä), sen sijaan käytetään kehon omaa vastusta hyväkseen. Olen itse ehdottomasti salitreenin fani, ja käytän niin kovia painoja kuin vain voin nostaa, mutta tällaisessakin treenissä on etunsa. Se on hauskaa, sillä se on vaihtelua perus treeniin ja sarjoja voi tehdä vaikka kotona kun ei tarvitse huolehtia painoista sun muusta. Lisäksi nämä tuppaavat oikeasti olemaan tosi rankkoja vaikka alkujaan ei niin luulisikaan! Näissä tarvitaan tosin hieman akrobaattisia taitoja tai ainakin kokeilunhalua. Luulen, että näiden pointti on saada hyvin laihojen julkkisten kropat näyttämään hieman lihaksikkailta ilman, että lihakset korostuisivat liikaa ja loisivat kontrastia tähtien hurjan laihoihin kehoihin.

Oli miten oli, kannattaa joskus kokeilla ja judge for yourself :). Ohessa on kaksi videoita, joissa tehdään sama ohjelma mutta eri puolella kehoa.